Mukava viiden viikon leireily- ja lomailujakso päättyi tiistaina ja eilen oli aika palata pitkästä aikaa takaisin kouluun Ouluun. Viimeisimmät 14 päivää hujahtivat lämpimän leirillä Turkissa. Lähdin leirille yhdessä nuorten maajoukkueen ja talenttiryhmän kanssa ja treenikavereita reissussa riitti. Meitä oli mukana vajaat 30 suunnistajaa, joten treeneissä ei tarvinnut pelätä yksinäisyyttä ja GPS-seurannoista saatiin paljon dataa eri harjoituksista.

Olin leireillyt Turkissa aiemmin pari vuotta sitten, joten osa maastoista oli entuudestaan tuttuja. Paljon oli kuitenkin myös sellaisia maastoja, joissa en ollut aikaisemmin käynyt ja tutummatkin maastot tarjosivat vielä riittävästi haasteita taitopuolelle. Jotta leirillä ei olisi tullut suunnistusähkyä, tein pääasiassa yhden suunnistustreenin päivässä ja toisen harjoituksen juosten tai kuntosalilla. Tuolla tyylillä jaksoin keskittyä hyvin jokaiseen taitotreeniin, eikä harjoittelu päässyt puuroutumaan.

Viime vuonna harjoittelustani oli suunnistusta tuntimäärällisesti vähemmän kuin moneen vuoteen johtuen osittain talven jalkavaivasta, mutta myös asuinpaikkani puutteellisista suunnistusmahdollisuuksista. Joululoman leirien jälkeen kuitenkin tuntuu, että ainakin kevyessä vauhdissa suunnistus sujuu oikein hyvin ja kovemmissakin harjoituksissa suorittaminen on hyvällä tasolla. Tänä keväänä minun on onneksi mahdollista leireillä enemmän ja suunnitelmissa olisikin tehdä vielä pari 1-2 viikon reissua ennen kilpailukauden alkua. Toivon mukaan ohjelmaan mahtuisi myös jokuset WRE-kisat ulkomailla ennen kotimaan katsastuksia.

Leirien lomassa olisi myös tarkoituksena juosta lyhyt hallikausi päätähtäimenä 22-vuotiaden SM-kilpailut. Ensimmäinen ”startti” on luvassa ensi viikolla, sillä juoksemme Kisakallion maajoukkueleirin alkajaisiksi 5000 metrin ratatestin. Viimeisimmästä testistä on jonkin verran aikaa, joten tuossa kohtaa on ihan paikallaan saada tarkka tieto siitä, missä fysiikan osalta mennään.

Loppusyksy on taittunut jo joululoman puolelle ja vuodenvaihdoskin kolkuttelee pian ovelle. Loka-marraskuu on ollut vähän hiljaisempaa aikaa kirjoittelun puolella – pääasiassa siksi, ettei kilpailu- ja leirikalenterissa ole ollut merkintöjä. Bloggailuun ovat kuitenkin vaikuttaneet varmasti myös pienet takaiskut, mitä uuden harjoituskauden kynnyksellä on tullut vastaan.

Ylimenokauden aikana harjoittelin hyvin kevyesti, mutta tästä huolimatta toinen polvitaive tuli jostain syystä kipeäksi jokusen juoksulenkin jälkeen. Jalka meni juoksun tauottamisesta huolimatta niin kipeäksi, että katsoimme järkeväksi alkaa tutkimaan asiaa ja teetätin jalasta magneettitutkimuksen. Kuvassa ei kuitenkaan näkynyt mitään vaivaa selittävää. Kolme viikkoa temppuilin eri korvaavien harjoitteiden kanssa, kunnes mitta tuli täyteen aivan kummallisen ja selittämättömän vaivan kanssa, ja päätimme kokeilla taas juoksemista. Yllättäen jalka kesti juoksua hyvin ja melko pian aloitin uuden treenikauden ”normaalin” harjoittelun.

SM-pitkällä tullut kolhu, joka selittää MRI:ssä näkyvän muutoksen reisiluun päässä. Kuvan lausunnossa muutos tulkittiin rasitusmurtumaksi, sillä en tajunnut mainita kyseistä kuukauden takaista iskua polvea tutkittaessa. Säikähdyksellä selvittiin…

Harjoittelu tuntui sujuvan hyvin ja myös kovavauhtisempi juoksu alkoi taas pikkuhiljaa kulkea muutaman vk-treenin jälkeen. Pakkasten ja jääkelien saavuttua oli myös aika korkata Ouluhalli. Vaikka rataharjoittelua on viime syksystä viisastuneena vähennetty, tuntui jokaisen ratatreenin hintana olevan joku kolotus jaloissa. Joulukuun alussa kipeytynyt jalkaterä pakotti pitämään taas lyhyen juoksutauon, mutta tästäkin vaivasta selvittiin onneksi vähällä ja kahden viikon korvaavapainoitteisen jakson jälkeen jalka tuntui taas normaalilta.

Hyvä niin, sillä olimme varanneet isosiskoni kanssa treenileirin Torreviejaan heti joululoman alkajaisiksi. Jalkojen tervehtymiselle oli siis deadline, jotta leirillä pystyisi harjoittelemaan pääasiassa juosten ja suunnistaen. Kaikesta huolimatta reissu meni suunnitelmien mukaan; saimme tehtyä laadukkaita treenejä hyvissä olosuhteissa, pääsin pitkästä aikaa taas suunnistamaan ja molempien jalat kestivät. Joululoma ei siis olisi voinut juuri paremmin alkaa.

Sprinttitreeni Santa Bárbaran linnalla.

Loppuvuosi meneekin sitten Lapissa hiihdellen ja joulun pyhiä vietellen. Tammikuun alussa lähden toiselle ulkomaanleirille; kahdeksi viikoksi Turkkiin yhdessä nuorten maajoukkueen ja talenttiryhmän kanssa. Jos vielä ehtii, niin toivoisin joulupukilta hyviä hiihtokelejä ja jalkojen terveyttä koko ensi vuodelle!

Opintojen saralla syksy on ollut melko tiivis ja pidempiä ”vapaita” ei juuri ole ollut. Harjoitusleirit onkin täytynyt suunnitella siten, että ne ajoittuisivat pidemmille lomajaksoille eli joulu- ja hiihtoloman tienoille. Käytimme siis isosiskoni kanssa pitkän joululoman hyväksi ja lähdimme tuttuun leirikohteeseen, Monte Gordoon Portugaliin, missä majailimme reilut kaksi viikkoa. Leirin pääpaino oli tänäkin vuonna juoksuharjoittelussa, sillä onnistunut lämpimän leiri talven keskellä nostaisi juoksuvauhdin taas eri tasolle. Lisäksi suunnistustaitoharjoittelu on parempi toteuttaa maajoukkueleireillä joukkuetovereiden seurassa, kun tarjolla on sparrausta ja valmennusta taitoharjoituksiin.

Alkuleiristä koimme pienen takaiskun, kun kävi selväksi, ettei treenikaverini ja tärkein sparraajani pystyisi polvivamman vuoksi tekemään juurikaan juoksutreenejä. Ensimmäisen viikon harjoittelin siis pääasiassa yksin, mikä tietysti madalsi mielialaa ja söi hyvää fiilistä treeneissä. Joulun jälkeen treenikavereita alkoi kuitenkin saapua paikalle ja lenkit sujuivat yhdessä paljon mukavammin. Menokin alkoi loppua kohden tuntua koko ajan paremmalta ja parhaat tuntemukset jäivät viimeisestä kovasta harjoituksesta. Sanoisin siis että hyvä leiri kaiken kaikkiaan!

Aina leiriltä palatessa iskee pieni ”paluu arkeen” –masennus ja heti tekee mieli suunnitella seuraava reissu valmiiksi. Näillä näkymin seuraava ulkomaanleiri olisi hiihtolomalla maaliskuussa, jolloin lähden suunnistusleirille Italiaan. Sen jälkeen ehdin viikon käydä koulua, kunnes suuntaan tuttuun maahan Portugaliin noin viikoksi maajoukkueen matkassa. Sitä ennen tarkoituksena on juosta lyhyt hallikausi, jonka huipennuksena toimii nuorten SM-hallit Turussa. Näillä suunnitelmilla eteenpäin!

Viime viikon leiri- ja näyttökilpailureissu Sveitsiin ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Matkustuspäivän jälkeisenä aamuna kurkku tuntui tukkoiselta ja keskiviikkoiltaan mennessä se oli kehittynyt kunnon flunssaksi. Loppuviikko menikin siis lepäillessä ja viikonlopun näyttökilpailutkin jäivät minulta väliin. Loppuun asti jouduin jännittämään MM-valintoja, mutta sunnuntaina sain huokaista helpotuksesta kisalippuni puolesta. Saan siis Sveitsissä uuden mahdollisuuden heinäkuussa, kun JWOC starttaa.

Alla kuvaa maisemasta, jota oli toipilaana aikaa katsella.

Pääsiäisloma kului tänä vuonna erilaisissa merkeissä. Vaskoolihiihdon, mämmin ja pääsiäismunien sijaan lähdin nuorten maajoukkueen kanssa leirille Italiaan. Matkakohteenamme oli maan itärannikolla sijaitseva Vieste -niminen lomakylä.

Leirin teemana oli sprinttisuunnistus ja teimmekin yhteensä kuusi sprinttitreeniä keskiaikaisissa pikkukaupungeissa. Sprinttaaminen kaupungeissa, joissa kujat ovat kapeita, portaita ja korkeuseroja on runsaasti ja talot ovat muodoltaan kaikkea muuta, kuin selkeän neliskanttisia, on huomattavasti haastavampaa, kuin mihin Suomen sprinteissä on tottunut. Vastaavan tyyppisiä sprinttiharjoituksia ei kotimaassamme pääse tekemään, mutta toistojen kautta vaativampikin sprinttisuunnistus alkaa sujua.

Kun seuraavan kerran päädyn kartta kädessäni eurooppalaiseen vanhaan kaupunkiin, olen suoritukseen varmasti paljon valmiimpi, kuin viikko sitten!

Kahden viikon treenileiri Antalyassa päättyi sunnuntain kotimatkaan. Ensimmäisen viikon majoituimme kaupungin länsipuolella ja toiseksi viikoksi muutimme Antalyan itäpuolelle Sideen. Turkki on tullut minulle tutuksi lomareissujen kautta, mutta paikalliset suunnistusmaastot olivat vielä kokematta.

Reissu oli kaikin puolin onnistunut: monipuoliset ja hienot treenimaastot, erinomaiset majoituspuitteet ja suomalaisturistien mukaan kelitkin olivat lämpimimmät 60 vuoteen. Myös treenien rytmitys toimi hyvin ja maltoin korvata osan suunnistusharjoituksista juoksemalla kovalla pohjalla. Näin sain tehtyä taitoharjoitukset paremmin keskittyneenä ja leirin aikana säilyi tuntuma myös kovavauhtiseen juoksuun.

Pitkään en joudu talvivarusteissa treenaamaan, sillä Italian sprinttileirin lähtöpäivään on vain pari viikkoa. Hiihtoloman viettelen kuitenkin kotioloissa Rovaniemellä, hyvistä hiihtokeleistä nautiskellen.

Viikonloppu kului vuoden ensimmäisellä maajoukkueleirillä Lohjan Kisakalliossa. Leirin pääpaino oli erinäisissä testeissä, joiden vastapainoksi teimme myös kevyempiä harjoituksia. Hyvä niin, sillä useat testit tekivät reissusta fyysisesti melko rankan. Vaikka alkuviikko oli harjoituksellisesti kevyt ja tulin leirille palautuneena, olin kotiin palatessani ihan poikki.

Torstaista sunnuntaihin kestäneellä leirillä teimme 5000m ratatestin, ominaisuustestit ja 7,5km:n maastotestin. Näistä ratatesti oli oman harjoitteluni kannalta tärkein, sillä halusin nähdä konkreettisen tuloksen siitä, kehittyikö juoksuvauhtini joululoman ulkomaanleirillä. Parannusta aikaisempaan ennätykseeni tuli 40 sekuntia, joten vauhtia on taas saatu hieman lisää.

Ratatestin kaltaisesta suorituksesta palautuminen ei tapahtunut ihan yhdessä yössä ja vire muissa testeissä oli arvatenkin heikompi. Alkuviikko onkin syytä palautella, jotta kroppa on taas viikon päästä valmis seuraavaan rutistukseen hallikauden alkaessa!

Kuvat: Petteri Kähäri