Katsastukset on juostu, näytöt annettu ja MM-valinnat tehty. Viime viikonlopun katsastuskilpailuissa sprintti ja keskimatka menivät minulta heikosti ja kisalipun ansaitseminen jäi viimeisen kortin varaan. Sunnuntain pitkällä matkalla pystyin onneksi tekemään perussuorituksen, sijoituin suomalaisista toiseksi ja sen turvin tulin myös valituksi MM-kisoihin kyseiselle matkalle. Minut nimettiin myös varanaiseksi kumpaankin viestiin.

Kisaviikonloppu oli kuormittava fyysisesti, mutta etenkin se tuntui raskaalta henkisesti, kun kisat eivät lähteneet sujumaan niin kuin piti. Fyysisesti tuntui huonolta joka päivä heti aamulenkistä lähtien ja kehno kulku vaikuttaa minulla paljon myös taidolliseen tekemiseen. En jaksa keskittyä siihen, mitä teen. Tulimme valmentajani kanssa siihen tulokseen, että alavireisyys johtui todennäköisesti siitä, etten ehtinyt palautua katsastuksia edeltävästä 5000 metrin ratakilpailusta. Ratajuoksua on tullut viime aikoina niin vähän, että tuollaisesta kovasta rykäisystä menikin yllättävän kauan toipua. Tuloksena tuolloin oli kuitenkin oma uusi ennätys 17.41, joten kunto on hyvä, mikä pitkässä kilpailussa näkyikin.

Joka tapauksessa pääsen siis Latviaan vielä pariin otteeseen tänä kesänä. Näen sen hienona mahdollisuutena, että saan satsata tuohon yhteen starttiin ja keskittyä MM-kisojen aikana vain siihen. Olisin tietysti toivonut pystyväni lunastamaan paikan useammalle matkalle, mutta olen kuitenkin todella tyytyväinen jo pelkästä pitkurista. Se on tämän kauden aikana vaikuttanut olevan minulle se paras matka – ainakin tällä hetkellä.

MM-kilpailut alkavat 4.8. ja pitkämatka juostaan viimeisenä, lauantaina 11.8. Lähdemme huomenna MM-joukkueen kesken vielä takaisin Latviaan tekemään lyhyen yhteisen preppausleirin. Sen jälkeen minulla on ohjelmassa O-Ringen, missä näillä näkymin juoksen kaikki viisi osakilpailua. Rastiviikon jälkeen voi viimeiset kaksi viikkoa keskittyä huippuvireen hakemiseen.

Kuva: Ojars Millers

Sprintti

EM-kilpailut lähtivät käyntiin sunnuntaina 6.5. sprintin karsinnalla ja finaalilla. Aamupäivän karsintakilpailussa ainoa tavoite oli tehdä perusvarma suoritus ja varmistaa finaalipaikka tuhlaamatta voimia ylenpalttisesti. Pääsin tavoitteeseeni ja sijoituin erässäni kahdeksanneksi lunastaen finaalipaikkani reilusti (17 parasta jatkoon).

Finaalissa epäonnistuin pahasti ja mahdollisuuteni hyvään tulokseen suli jo heti kättelyssä tehdessäni karkean virheen 4-5 rastivälillä. Virhe oli niin suuri, että sen jälkeen oli vaikea saada ajatuksia kasaan ja tsemppausta takaisin. Loppurata olikin sitten enemmän tai vähemmän takkuavaa suunnistamista ja fyysisestikin meno oli varsin vaisua.

Sprinttiviesti

Sprinttipäivän jälkeen oli vuorossa keskarit, joten itselläni oli ohjelmassa peräti kolme välipäivää ennen seuraavaa starttia. Välipäivinä aikaa oli enemmän kuin tarpeeksi ja aktiivinen luonne saattoi välillä vähän pitkästyäkin. Viimein torstaina oli kuitenkin aika päästää joukkueemme irti Tessereten kujille. Juoksin joukkueemme ankkurina ja lähdin osuudelleni sijalla 10 noin 3min kärjen perässä. Top6-sijat menivät melko kaukana, mutta aivan huippupäivänä niitä oltaisiin voitu vielä kolkutella. Sellaiseen ankkurointiin en kuitenkaan tuona päivänä pystynyt ja sijoituimme kilpailussa lopulta yhdeksänsiksi.

Viesti

Lauantaina juoksimme viestiä joukkueella Sofia, Maija ja minä. Kilpailu oli todella tiukka ja Sveitsin takana meitä oli kuusi joukkuetta taistelemassa hopea- ja pronssimitaleista aivan viimeisiin metreihin asti. Olin lopussa todella väsynyt, mutta leimatessani letkamme ensimmäisenä rastilla 18 sain vielä uskoa, että mitali olisi mahdollinen. Lähdin kiiresti tunkkaamaan penkkaa ylös kohti rastia 19, kun huomasin, että kaikki muut ottivat kiertävän valinnan. Suora valintani osoittautui hyväksi ja saavuin rastille ennen pääjoukkoa. Rastilta lähtiessä tuli kuitenkin liian kiire; lähdin lipulta hieman vinoon ja letka pyyhkäisi ohitseni. Jäimme viestissä kuudensiksi, mikä on tietysti hyvä tulos kovatasoisessa viestissä. Olin kuitenkin tottakai pettynyt, sillä mitaleja näistä kisoista tullaan hakemaan, enkä onnistunut sitä tällä kertaa lopputaistelussa joukkueellemme ottamaan.

Kuvassa ote loppulenkiltä.

Pitkämatka

EM-kisojen päätösmatka oli omissa ajatuksissani minulle se tärkein ja nyt se oli myös viimeinen mahdollisuuteni tehdä näissä kisoissa sellainen suoritus, johon olisin itse oikeasti tyytyväinen. Läpi viikon olin tuntenut olevani fyysisesti hieman alavireinen ja koska edellisen päivän viestijuoksu tuntui vielä jäsenissä, minulla ei ollut erityisen varma olo kilpailuun lähtiessäni. Kisa meni kuitenkin hyvin: suunnistin hyvin ja jaksoin raastaa loppuun asti. Olin maalissa tyytyväinen ja koin, että sain nyt tehtyä tasoiseni suorituksen. Lopputuloksissa ylsin sijalle 7, mikä on ehdottomasti paras henkilökohtainen tulokseni kansainvälisellä tasolla pääsarjassa.

All in all – paljon jäi käteen.

Lopulliset EM-valinnat tehtiin FinnSpring-kilpailuviikonlopun jälkeen, jota edelsi kahdet katsastukset Helsingissä ja Salossa. Minut oli valittu EM-joukkueeseen jo talvella, joten ”varma paikka” antoi mahdollisuuden jatkaa perusharjoittelua pidempään ja tehdä kisavirittelyt vasta ennen arvokilpailuja. Tästä johtuen ensimmäisissä katsastuskilpailuissa ei nähty ihan parasta Annaa tossulla, mutta eipä myöskään taidollisessa suorittamisessa. Sekä sprintin että keskimatkan katsastuksissa suunnistus oli tökkivää ja virheitäkin tuli. Olin itse ajatellut, että talven säännöllinen ja hyvä leiritys näkyisi kevään kilpailuissa, mutta eipä se rutiini ollut missään nimessä sillä tasolla, mihin se oli syksyllä jäänyt. Sveitsin leirin ja ensimmäisen kilpailun välillä oli taas 3 viikkoa ilman ainuttakaan suunnistusharjoitusta, joten on sanomattakin selvää, mistä sujuvuuden puute saattaisi johtua. Sprintin hylsyn ja keskimatkan 20. sijan jälkeen onnistuin FinnSpringissä kohtalaisesti sijoittuen toiseksi ja EM-kisojen ohjelmani sinetöity seuraavanlaiseksi:

6.5. sprintti

10.5. sprinttiviesti

12.5. viesti

13.5. pitkämatka

Sprintin hylkäys tuli kuvan tienylityksessä: kiersin vastakkaisen puolen merkkitolpan vasemmalta puolelta, vaikka kuuluisi juosta tolppien välistä.

Ennen EM-kilpailuja oli vuorossa vielä 10MILA-viesti viikko sitten Ruotsissa. Sofian sairastuttua juoksimme viestin joukkueella Sara, Heini, minä, Marttiina ja Marika. Oma osuuteni oli 10,9 kilometrin hajonnaton putkiosuus, joka vastasi kestoltaan pitkänmatkan kilpailua. Viestiosuus toimi siis myös mainiona kovana treeninä EM-viikkoa ajatellen. Lähdin putkelle 4,5min kärjen perässä ja maaliin tulimme pitkänä letkana parinkymmenen naisen voimin. Porukan kasaannuttua viesti alkoi siis käytännössä alusta. Osuus oli melkoista letkajenkkaa ja suunnistus sujui parhaiten silloin, kun menin yksin kärkeä kiinni jahdaten. Veturina keulassa meno oli hätäistä ja teimme porukalla paljon virheitä. Mikään lempiosuuteni putkesta ei tullut, mutta pääasia oli kuitenkin se, että pääsimme mukaan kärkitaisteluun. Lopputaistelussa  sijoituimme hienosti kuudensiksi.

Kevään H-hetket alkavat siis olla käsillä. EM-kilpailut starttaavat tulevana sunnuntaina, joten matkustusta ja viimeisiä neppailuja lukuun ottamatta kaikki tehtävissä oleva on nyt tehty. Samalla ei myöskään ehdi kovin montaa asiaa enää pilatakaan, jollei huomisessa mallisuunnistuksessa päätä esimerkiksi kaatua, taittaa nilkkaa portaikossa tai muuta epäonnekasta pääse tapahtumaan. Viittaan tällä viime viikkoiseen varvastulehdukseen, jonka vuoksi jouduin olemaan lähes viikon juoksematta ennen 10MILA-viestiä. Onneksi varvas lopulta parani ja sain tehtyä viimeistelytreenit hyvin palautuneena ja varsin lupaavalla vireellä. Kaikki on nyt siis kunnossa ja lähden kisoihin hyvällä ja luottavaisella fiiliksellä.

Kompakti hallikauteni sisälsi kolme kilpailuviikonloppua ja neljä starttia. Talven ensimmäisessä kilpailussa Jyväskylässä juoksin 1500 metriä kohtalaiseen aikaan 4.47,43, joka oli kyseisellä matkalla paras tulokseni sisäradalla. Kilpailu toimi hyvänä hallikauden avauksena ennen tärkeämpiä kilpailuja – SM-halleja Helsingissä ja Kuortaneella.

Helsingin SM-hallit juostiin siis viikko Jyväskylän kilpailun jälkeen ja matkani siellä oli 3000 metriä. Kilpailun voittaja Camilla Richardsson lähti odotusten mukaan heti paukusta omaa vauhtiaan ja meitä jäi kymmenkunta naista taistelemaan muista mitaleista. Taktiikkani oli juosta porukan mukana mahdollisimman rentoa ja tasaista vauhtia tilannetta tarkkaillen. Ensimmäiset tonnit olivat 3:21 ja 3:24. Vauhti oli hyvää, mutta koko ajan sai myös tehdä töitä, jotta pysyi letkassa mukana. Noin kilometri ennen maalia parantelin asemiani letkassamme aavistellen, että kohta tehdään ratkaisuja. Kolmikkomme Iida, Katri ja minä aloimme hieman irtaantua muusta porukasta ja 600 metriä ennen maalia Iida lähti kuin hauki rannasta jättäen Katrit ja minut taistelemaan kolmossijasta. Tein oman ratkaisuni 300 metriä ennen maalia ja onnistuin nappaamaan pronssimitalin kotiin tuomisiksi. Kisa ei olisi voinut juuri paremmin mennä: juoksimme siskoni kanssa molemmat mitaleille ennätysajoilla – well done Team Haataja!

Viime viikonloppuna juoksin vielä nuorten SM-hallit, sillä pääsin nyt viimeistä kertaa N22-sarjaan. 1500 metrillä sain sen mitä tilastopajan mukaan kuuluikin, eli pronssia ja 3000 metrillä puolestaan juoksin hopealla. Kolmen tonnin kisassa lähdin pitämään vauhtia ja kokeilemaan, josko sitä pystyisi omalla vedolla juoksemaan ennätyksen tuntumaan. Ihan ei pystynyt, vaan jäin 6s viikon takaisesta ennätyksestäni kellon pysähtyessä aikaan 10.14,22. Siihen voi olla tosi tyytyväinen, että ilman veturiakin pystyy juoksemaan tuollaisen tuloksen ja perusvauhti on hyvällä mallilla. Se tietysti vähän harmittaa, että jäin lopputaistelussa kakkoseksi kilpakumppanin mennessä ohi 600m ennen maalia, mutta se riskihän siinä aina on veturiksi ryhtyessä.

Kuortaneelta matkustin Helsingin kautta Espanjaan ja seuraavat kaksi viikkoa saakin sitten harjoitella sortsikeleissä. Ensimmäinen viikko kuluu suunnistaen täällä Punta Umbriassa ja toiseksi viikoksi suuntaan rajan toiselle puolelle vanhaan tuttuun Monte Gordoon.