Kun saavuin Turkuun pari viikkoa sitten, aurinko paistoi ja ulkona saattoi juosta sortsit jalassa. Nyt sataa vettä ja lämpöasteet voi laskea yhden käden sormin. Takatalvi yrittää siis saapua tännekin, mutta se ei mielialaa juuri madalla – Oulussa sentään tulee räntää!
Kovin kauan en ole täällä ehtinyt vielä asustella, mutta tähän asti olen viihtynyt todella hyvin. Kaupunki itsessään on tullut minulle jo aikaisemmin tutuksi vieraillessani ystävieni luona ja lukuisten kilpailureissujen myötä. Pelipaikat, kuten Kupittaan urheiluhalli, Aurajoen ranta, Paavo Nurmi stadion ja parhaat opiskelijaravintolat olivat näin jo tiedossa. Kaltaisteni muuttolintujen lisäksi Turussa tuntuu myös pesivän jo valmiiksi valtaosa Suomen suunnistajista, sillä ystäviä ja tuttuja tapaa melkein vahingossakin, kun lähtee lenkille Kupittaanpuistoon tai lounaalle yliopistolle. Yksinäistä ei ole siis ollut ja olen tuntenut oloni varsin kotoisaksi.
Kaverit ja mukava ympäristö tekevät jo paljon, jotta elämä uudessa kaupungissa tuntuisi mukavalta. Kuitenkin Turun tarjoamat mahdollisuudet suunnistaa ovat olleet vielä aivan oma kapiittelinsa, jonka vuoksi olen täällä niin hyvin viihtynyt. Treenimaastot ovat lähellä ja minulle pääosin täysin uusia ja kartat ylipäätään ovat huomattavasti monipuolisempia, kuin mitä Oulun seudulla on tarjolla. Täällä olen myös päässyt aivan eri tavalla yhteistreenaamisen makuun paikallisissa aluevalmennustreeneissä, missä harjoitukset ovat olleet laadukkaita ja mukana on ollut paljon suunnistajakavereita. Tiivistetysti voisikin siis todeta, että harjoitustarjontaa on paljon, treenit ovat hyviä, eikä niitä tarvitse tehdä yksin.
Ilmoitin siis jo äidille, etten tulekaan vielä toukokuussa kotiin. Katsotaan kesäkuussa uudestaan.;)
