MM-kisoista ja loukkaantumisestani on nyt kulunut reilut viisi viikkoa ja olkapään tilanne on varsin hyvä. Kuntoutus on sujunut ongelmitta ja muutaman viikon ajan olen pystynyt harjoittelemaan käytännössä normaalisti. Aluksi pidin käsivartta kantositeessä 10 päivän ajan, minkä jälkeen aloitin varovaiset jumppailut ja käyttämään kättä normaalitoimissa. Immobilisaatiojakson jälkeen ensimmäinen juoksulenkki tuntui kyllä todella epämiellyttävältä. Käsivartta ei uskaltanut heiluttaa rennosti, vaan se liikehti kankeana mukana ja samalla tuntui kuin olkapäässä ei olisi ollut minkäänlaista iskunvaimennusta. Kuitenkin jo muutaman päivän normaali mobilisaatio ja jumppaliikkeet saivat aikaan huomattavan muutoksen ja olkapää alkoi hyvin pian tuntua ”terveeltä”.
Jotta olkapään kuntoutumiseen ei olisi tullut deadlinea ja vaurioiden toipuminen ei vaarantuisi, päätin suosiolla jättää Norjan maailman cupin ja myös muut lähiviikkojen kilpailut väliin. Metsäsuunnistuksessa kun tulee kuitenkin usein rymyttyä, olisi riski uudelle loukkaantumiselle ollut liian suuri, enkä halunnut ottaa sitä. Niin pian vamman jälkeen ei olisi välttämättä vaadittu edes kunnon kaatumista, vaan jonkinlainen retkahdus, jonka seurauksena olkapää olisi saattanut käydä uudelleen pois paikaltaan, ja silloin se olisi todennäköisesti pitänyt leikata. Lähipiiristä tuli myös hyvä huomio, että tulen tarvitsemaan olkapäätä myös myöhemmin elämässä, enkä ainoastaan tämän kauden loppuun, joten vamma olisi syytä parantaa kunnolla.
Nyt jälkeenpäin olen tyytyväinen tekemäämme ratkaisuun, sillä olkapää on parantunut ja voi hyvin. Kuntouttaminen tietysti jatkuu – nyt jo jopa käsipainojen ja naisten punnerrusten merkeissä. Lajiharjoittelua olen pystynyt tekemään suunnistamalla sprinttitreenejä, mikä on sopinut ohjelmaan hyvin myös loppukauden kilpailuja silmällä pitäen. Viimeiset kilpailureissut ovat ohjelmaltaan sprinttipainotteisia, joten metsäsuunnistuksesta pois pysyttely ei senkään vuoksi ole ollut kovinkaan kohtalokasta. Nyt syksyllä osallistun siis vielä kaksiin kilpailuihin; tulevana viikonloppuna Euromeetingiin Tanskassa ja lokakuun alussa maailman cupin finaaliin Tsekissä. Loppusyksystä ylimenokaudella voi sitten miettiä, haluaako vielä käydä hipsimässä jonkun polkujuoksu- tai suunnistuskilpailun, jos intoa riittää.
