Lopulliset EM-valinnat tehtiin FinnSpring-kilpailuviikonlopun jälkeen, jota edelsi kahdet katsastukset Helsingissä ja Salossa. Minut oli valittu EM-joukkueeseen jo talvella, joten ”varma paikka” antoi mahdollisuuden jatkaa perusharjoittelua pidempään ja tehdä kisavirittelyt vasta ennen arvokilpailuja. Tästä johtuen ensimmäisissä katsastuskilpailuissa ei nähty ihan parasta Annaa tossulla, mutta eipä myöskään taidollisessa suorittamisessa. Sekä sprintin että keskimatkan katsastuksissa suunnistus oli tökkivää ja virheitäkin tuli. Olin itse ajatellut, että talven säännöllinen ja hyvä leiritys näkyisi kevään kilpailuissa, mutta eipä se rutiini ollut missään nimessä sillä tasolla, mihin se oli syksyllä jäänyt. Sveitsin leirin ja ensimmäisen kilpailun välillä oli taas 3 viikkoa ilman ainuttakaan suunnistusharjoitusta, joten on sanomattakin selvää, mistä sujuvuuden puute saattaisi johtua. Sprintin hylsyn ja keskimatkan 20. sijan jälkeen onnistuin FinnSpringissä kohtalaisesti sijoittuen toiseksi ja EM-kisojen ohjelmani sinetöity seuraavanlaiseksi:
6.5. sprintti
10.5. sprinttiviesti
12.5. viesti
13.5. pitkämatka
Sprintin hylkäys tuli kuvan tienylityksessä: kiersin vastakkaisen puolen merkkitolpan vasemmalta puolelta, vaikka kuuluisi juosta tolppien välistä.
Ennen EM-kilpailuja oli vuorossa vielä 10MILA-viesti viikko sitten Ruotsissa. Sofian sairastuttua juoksimme viestin joukkueella Sara, Heini, minä, Marttiina ja Marika. Oma osuuteni oli 10,9 kilometrin hajonnaton putkiosuus, joka vastasi kestoltaan pitkänmatkan kilpailua. Viestiosuus toimi siis myös mainiona kovana treeninä EM-viikkoa ajatellen. Lähdin putkelle 4,5min kärjen perässä ja maaliin tulimme pitkänä letkana parinkymmenen naisen voimin. Porukan kasaannuttua viesti alkoi siis käytännössä alusta. Osuus oli melkoista letkajenkkaa ja suunnistus sujui parhaiten silloin, kun menin yksin kärkeä kiinni jahdaten. Veturina keulassa meno oli hätäistä ja teimme porukalla paljon virheitä. Mikään lempiosuuteni putkesta ei tullut, mutta pääasia oli kuitenkin se, että pääsimme mukaan kärkitaisteluun. Lopputaistelussa sijoituimme hienosti kuudensiksi.
Kevään H-hetket alkavat siis olla käsillä. EM-kilpailut starttaavat tulevana sunnuntaina, joten matkustusta ja viimeisiä neppailuja lukuun ottamatta kaikki tehtävissä oleva on nyt tehty. Samalla ei myöskään ehdi kovin montaa asiaa enää pilatakaan, jollei huomisessa mallisuunnistuksessa päätä esimerkiksi kaatua, taittaa nilkkaa portaikossa tai muuta epäonnekasta pääse tapahtumaan. Viittaan tällä viime viikkoiseen varvastulehdukseen, jonka vuoksi jouduin olemaan lähes viikon juoksematta ennen 10MILA-viestiä. Onneksi varvas lopulta parani ja sain tehtyä viimeistelytreenit hyvin palautuneena ja varsin lupaavalla vireellä. Kaikki on nyt siis kunnossa ja lähden kisoihin hyvällä ja luottavaisella fiiliksellä.
