Kompakti hallikauteni sisälsi kolme kilpailuviikonloppua ja neljä starttia. Talven ensimmäisessä kilpailussa Jyväskylässä juoksin 1500 metriä kohtalaiseen aikaan 4.47,43, joka oli kyseisellä matkalla paras tulokseni sisäradalla. Kilpailu toimi hyvänä hallikauden avauksena ennen tärkeämpiä kilpailuja – SM-halleja Helsingissä ja Kuortaneella.
Helsingin SM-hallit juostiin siis viikko Jyväskylän kilpailun jälkeen ja matkani siellä oli 3000 metriä. Kilpailun voittaja Camilla Richardsson lähti odotusten mukaan heti paukusta omaa vauhtiaan ja meitä jäi kymmenkunta naista taistelemaan muista mitaleista. Taktiikkani oli juosta porukan mukana mahdollisimman rentoa ja tasaista vauhtia tilannetta tarkkaillen. Ensimmäiset tonnit olivat 3:21 ja 3:24. Vauhti oli hyvää, mutta koko ajan sai myös tehdä töitä, jotta pysyi letkassa mukana. Noin kilometri ennen maalia parantelin asemiani letkassamme aavistellen, että kohta tehdään ratkaisuja. Kolmikkomme Iida, Katri ja minä aloimme hieman irtaantua muusta porukasta ja 600 metriä ennen maalia Iida lähti kuin hauki rannasta jättäen Katrit ja minut taistelemaan kolmossijasta. Tein oman ratkaisuni 300 metriä ennen maalia ja onnistuin nappaamaan pronssimitalin kotiin tuomisiksi. Kisa ei olisi voinut juuri paremmin mennä: juoksimme siskoni kanssa molemmat mitaleille ennätysajoilla – well done Team Haataja!
Viime viikonloppuna juoksin vielä nuorten SM-hallit, sillä pääsin nyt viimeistä kertaa N22-sarjaan. 1500 metrillä sain sen mitä tilastopajan mukaan kuuluikin, eli pronssia ja 3000 metrillä puolestaan juoksin hopealla. Kolmen tonnin kisassa lähdin pitämään vauhtia ja kokeilemaan, josko sitä pystyisi omalla vedolla juoksemaan ennätyksen tuntumaan. Ihan ei pystynyt, vaan jäin 6s viikon takaisesta ennätyksestäni kellon pysähtyessä aikaan 10.14,22. Siihen voi olla tosi tyytyväinen, että ilman veturiakin pystyy juoksemaan tuollaisen tuloksen ja perusvauhti on hyvällä mallilla. Se tietysti vähän harmittaa, että jäin lopputaistelussa kakkoseksi kilpakumppanin mennessä ohi 600m ennen maalia, mutta se riskihän siinä aina on veturiksi ryhtyessä.
Kuortaneelta matkustin Helsingin kautta Espanjaan ja seuraavat kaksi viikkoa saakin sitten harjoitella sortsikeleissä. Ensimmäinen viikko kuluu suunnistaen täällä Punta Umbriassa ja toiseksi viikoksi suuntaan rajan toiselle puolelle vanhaan tuttuun Monte Gordoon.
