Viimeisin viikonloppu kului Pohjois-Karjalassa Venlojen viestin merkeissä. Tänä vuonna viestistä jäi paljon hampaankoloon ja pari päivää onkin nyt kulunut kilpailua läpikäyden ja gepsikäyriä analysoiden.
Juoksin viestissä aloitusosuutta seuramme SK Pohjantähden ykkösjoukkueessa. Olen päässyt aloittamaan suurviestejä jo useamman kerran Venloissa ja 10milassa, joten hommassa ei sinänsä ollut mitään uutta. Paukusta lähdettiin kovaa, kuten aina ja metsään päästyä tekeminen rauhoittui. Ensimmäiselle rastille mennessä hämmennyin siitä, miten yhtäkkiä olin aivan yksin ja koko muu letka meni selvästi eri suuntaan. Väistämättäkin olo oli todella epävarma ja vasta ykkösrastille päästyäni näin muun letkan kaartavan kohti rastia.
Huolimatta siitä, että ykkösrasti löytyi virheittä, tuntui suunnistuksen epävarmuus jäävän päälle. Tämä kostautui peitteisessä ja vaativassa rinteessä ja alkumatkan virheiden jälkeen eroa kärkeen oli noin 3,5 minuuttia. En missään välissä panikoinut ja alkanut juosta kärkeä kiinni, vaan luotin siihen, että ero kapenee rauhassa omaa työtä tekemällä. Ero pienenikin minuutilla, mutta lopussa tein karmean virheen lähtiessäni rastilta 8 aivan liikaa oikealle. Luulin laskeutuneeni polulle kuviorajaa pitkin, mutta todellisuudessa olin juossut tiheikön reunaa. GPS-viiva kertonee loput.
Tulin vaihtoon sijalla 57. erolla +6:44 keulaan, minkä johdosta olimme osuuteni jälkeen ulkona taistelemasta terävimmän kärjen sijoituksista. Viestimme muut osuudet sujuivat paremmin, mutta kokonaisvirhesummamme oli liian suuri. Sijoituksemme (10.) on hyvä, mutta paljon jäi parannettavaa. On sanomattakin selvää, kuinka pettynyt olen suoritukseeni ja oma epäonnistuminen olisi varmasti paljon helpompi hyväksyä, jos se olisi tullut henkilökohtaisessa kilpailussa. Näistä on kuitenkin osattava ottaa opiksi ja suunnata mieli kohti uusia mahdollisuuksia.
