Ensimmäisestä juoksukokeilusta on nyt kulunut reilut kolme viikkoa ja tilanne juoksemisen suhteen on mennyt selvästi eteenpäin. Ensiaskeleet eivät olleet sitä, mitä olin toivonut ja odottanut, vaan pikkuvarpaan seudulla oli edelleen kipuilua. Muutaman juoksukerran jälkeen tuntemukset alkoivat kuitenkin vähentyä ja kertojen myötä juokseminen on alkanut tuntua fyysisestikin koko ajan paremmalta. Kilometrimäärät ovat vielä maltilliset, mutta enenemissä määrin olen pystynyt juoksukertoja ja lenkkien pituutta lisäämään. Maltti on syytä pitää mielessä jatkossakin, jotta jalka ehtii hyvin tottua lisääntyvään juoksumäärään ja normaaliin harjoitteluun.
Mitä tästä opittiin? Kyseessä oli ensimmäinen urheiluvammani, joten ainakin korvaava harjoittelu, treenien rytmittäminen ja niiden kuormittavuuden arviointi olivat uutta asiaa. Aikaisemmin jo spekuloin vammani syytä ja miten sen olisi voinut estää, enkä oikein löytänyt selvää tekijää asialle. Sellaisen huomio kuitenkin teimme, että ennen vamman tulemista olin melko stressaantunut monesta syystä ja samalla treenasin kohtalaisen paljon. Ehkä siis kokonaiskuormitusta oli yksinkertaisesti liikaa: ehkä tein liian monta treeniä peräkkäin väsyneenä ja huonosti palautuneena, minkä seurauksena jotain meni rikki. Huippu-urheilun ja yliopisto-opintojen yhdistäminen on tähän asti sujunut pääasiassa hyvin, mutta vammani osoittaa sen, että tietyn rajan ylityttyä kroppa ei enää kestä. Jatkossa on siis syytä olla tarkkana sen osalta, ettei koulu tai muut asiat tuo liikaa rasitusta harjoitusten lisäksi ja vammoilta tulevaisuudessa vältyttäisiin.
Juoksuharjoittelu on sujunut ensimmäisten tepsuttelujen jälkeen sen verran hyvin, että uskalsin lähteä maajoukkueen leirille Portugaliin Figueira da Foziin. Ensimmäisellä leiriviikolla pelaan varman päälle tehden päivässä yhden suunnistus/juoksutreenin ja toisen harjoituksen pyöräillen tai kuntosalilla. 12 päivän aikana ehtii mukavasti suunnistaa ja päästä taas nauttimaan oman lajin harjoituksista. Kaksi päivää on nyt kulunut kohteessa ja hyvin pyyhkii! Tästä on hyvä jatkaa leiriä ja pikkuhiljaa suunnata katseet kohti huhtikuussa alkavaa kilpailukautta.
Back in the game!
