Opintojen saralla syksy on ollut melko tiivis ja pidempiä ”vapaita” ei juuri ole ollut. Harjoitusleirit onkin täytynyt suunnitella siten, että ne ajoittuisivat pidemmille lomajaksoille eli joulu- ja hiihtoloman tienoille. Käytimme siis isosiskoni kanssa pitkän joululoman hyväksi ja lähdimme tuttuun leirikohteeseen, Monte Gordoon Portugaliin, missä majailimme reilut kaksi viikkoa. Leirin pääpaino oli tänäkin vuonna juoksuharjoittelussa, sillä onnistunut lämpimän leiri talven keskellä nostaisi juoksuvauhdin taas eri tasolle. Lisäksi suunnistustaitoharjoittelu on parempi toteuttaa maajoukkueleireillä joukkuetovereiden seurassa, kun tarjolla on sparrausta ja valmennusta taitoharjoituksiin.
Alkuleiristä koimme pienen takaiskun, kun kävi selväksi, ettei treenikaverini ja tärkein sparraajani pystyisi polvivamman vuoksi tekemään juurikaan juoksutreenejä. Ensimmäisen viikon harjoittelin siis pääasiassa yksin, mikä tietysti madalsi mielialaa ja söi hyvää fiilistä treeneissä. Joulun jälkeen treenikavereita alkoi kuitenkin saapua paikalle ja lenkit sujuivat yhdessä paljon mukavammin. Menokin alkoi loppua kohden tuntua koko ajan paremmalta ja parhaat tuntemukset jäivät viimeisestä kovasta harjoituksesta. Sanoisin siis että hyvä leiri kaiken kaikkiaan!
Aina leiriltä palatessa iskee pieni ”paluu arkeen” –masennus ja heti tekee mieli suunnitella seuraava reissu valmiiksi. Näillä näkymin seuraava ulkomaanleiri olisi hiihtolomalla maaliskuussa, jolloin lähden suunnistusleirille Italiaan. Sen jälkeen ehdin viikon käydä koulua, kunnes suuntaan tuttuun maahan Portugaliin noin viikoksi maajoukkueen matkassa. Sitä ennen tarkoituksena on juosta lyhyt hallikausi, jonka huipennuksena toimii nuorten SM-hallit Turussa. Näillä suunnitelmilla eteenpäin!
