Uusi harjoituskausi on käynnissä ja treenaaminen tuntuu hyvältä! Ylimenokauden jälkeen sain paiskia 2-3 viikkoa hommia, ennen kuin kulkupäiviä alkoi ilmaantua harjoituksiin, mutta nyt juoksun helppous on ilahduttavasti alkanut taas löytyä. Tietysti tässä vaiheessa vuotta ei ole tarpeen tuijottaa kilometrivauhteja ja vetojen aikoja liikoja, vaan panostaa rakentamaan kuntoa maltillisesti harjoitusjakso kerrallaan. On kuitenkin ilman muuta mukava huomata, että hyvät treeniviikot alkavat tuoda tulosta.
Viime viikonloppuna järjestettiin tämän kauden ensimmäinen maajoukkueleiri Pajulahdessa uuden päävalmentajamme, Fredric Portinin, johdolla. Koska valtaosa syksyn kilpailuista jäi minulta väliin, oli todella mukava päästä taas pitkästä aikaa näkemään joukkuekavereita ja harjoittelemaan yhdessä. Ilmapiiri uudessa maajoukkueessamme oli hyvin positiivinen ja tsemppaava ja asenne yhteiseen tekemiseen oli kohdallaan. Oli myös mukava tehdä yhdessä aivan puhtaita fysiikkaharjoituksia, sillä suunnistusleireillä kovat yhteistreenit tehdään pääasiassa suunnistaen ja usein kilpailunomaisesti. Tonnit radalla vuorovedolla toisiamme sparraten – se jos mikä on mielestäni tiimiharjoittelua konkreettisimmillaan!
Loppuvuosi kuluukin sitten pitkälti Oulussa ja joulun ajan viettelen Rovaniemellä. Tällä kertaa en ole lähdössä vuoden vaihteessa ulkomaille leireilemään ja pakoon pakkasia, vaan rikkonaisen syksyn jälkeen haluan harjoitella rauhassa kotiolosuhteissa. Viime talvena leireilin selvästi enemmän, kuin aiemmin tavoitteena säännöllinen tatsi suunnistusharjoitteluun, mutta jatkuva matkustaminen tuntui kuitenkin syövän enemmän voimavaroja, kuin mitä paremmat harjoitusolosuhteet toivat plussina. Tulevana talvena olemme tästäkin viisaampia ja liian runsaan leireilyn sijaan satsaan mahdollisimman laadukkaisiin ja terveisiin treeniviikkoihin täällä Suomessa.
