ANNA HAATAJA

  • UUTISET
  • ANNA
  • SIVUSTOT
  • SAAVUTUKSET
  • YHTEISTYÖKUMPPANIT

Missä mennään, mitä mielessä?

Posted by Anna Haataja on 26.7.2020
Posted in: Yleinen. Jätä kommentti

Tervehdys taas hiljaisuuden jälkeen! Viimeisimmästä kirjoituksesta on vierähtänyt aikaa, mutta voisin taas vähän kertoa, mitä minulle kuuluu ja on kuulunut viimeisten kuukausien aikana.

Kevättalvella, kun koronaviruspandemia eskaloitui maailmalla ja rajoitustoimet otettin käyttöön, näkyivät niiden vaikutukset väistämättä myös urheilussa. Alkava kilpailukausi, leiritoiminta ja yhteisharjoitukset laitettiin jäihin ja kalenterissa alkoi olla tyhjää viikoiksi eteenpäin. Omalta osaltani talven harjoittelu ei ollut sujunut toivotulla tavalla, minkä vuoksi kilpailukauden viivästyminen ei oikeastaan surettanut, vaan koin saavani lisää aikaa kuntoutumiselle. Kuitenkin kun kilpailut ja muut tapahtumat joko peruuntuivat tai siirtyivät kuukausien – jopa vuosien – päähän, jäivät myös haaveet lähitulevaisuuden arvokilpailuista ja varovaiset suunnitelmat kesäksi ja syksyksi hävisivät kokonaan.

Useimmiten olen sivustollani kirjoittanut kisa- ja leirikuulumisista, harjoittelusta sekä tavoitteista ja suunnitelmista kohti tulevaa. Yhtäkkiä minulla ei ollutkaan mitään kirjoitettavaa näistä asioista. Sen lisäksi, ettei urheilun saralla ole tapahtunut viimeisten kuukausien aikana mitään erityistä, on kirjoitustaukooni ollut syynä myös talveen ja kevääseen jatkuneet haasteet terveyden kanssa. En halua vaikeuksistani sen enempää julkisesti kertoa – ainakaan tässä kohtaa – mutta on ilman muuta selvää, että vaikeampien aikojen vuoksi myös kirjoittelut ovat jääneet vähemmälle.

En tarkoita, että blogia tulisi päivittää vain onnistumisten ja noususuhdanteen aikaan – sitähän urheilijan arki ja elämä ylipäätään ei ole, vaan myös takaiskut ja pettymykset kuuluvat asiaan. Välillä päivityksissäni olenkin kertonut epäonnistumisista, loukkaantumisista tai muuten huonommista jaksoista niiden hyvien kuulumisten lisäksi. Nyt haluaisin kuitenkin paneutua enemmän tuleviin suunnitelmiin ja tapahtumiin, sillä urheilussa hieman hiljaisemman jakson jälkeen monenlaista mukavaa ohjelmaa on taas luvassa ja syksyn kilpailukuviot alkavat pikkuhiljaa omalta osaltanikin hahmottua.

Suunnistuksessa ei tänä vuonna järjestetty arvokilpailuja, joten syksyllä juostavat SM-kilpailut muuttuivat monelle kauden päätapahtumiksi MM-kisojen ja maailmancupin sijaan. Suunnistusten lisäksi myös useampi yleisurheilukauden pääkilpailu siirtyi keväältä syksyyn. Mikäli aikataulut sallivat, haluaisinkin päästä starttaamaan myös kestomatkojen SM-kilpailuissa päälajini kilpailujen lisäksi. Muutamissa kansallisissa ratakisoissa olen jo käynyt otattamassa ja on ollut mukava päästä taas kilpailemisen makuun!  Ennätystehtailusta on vielä turha haaveilla, mutta onneksi tänä vuonna kilpailukausi jatkuu yleisurheilunkin puolella pitkälle syksyyn, joten tilaisuuksia tulosparannuksiin riittää aina syys-lokakuulle asti.

Numeroiden ja tarkkojen faktojen naisena olen siis käynyt testaamassa kuntoani radalla, mutta kauden ensimmäinen suunnistuskilpailu on vielä juoksematta. Senkin aika koittaa pian, sillä lähdemme ensi viikoksi kaveriporukalla Ylläkselle Lapin rastiviikolle, missä tarjolla on useampi korkealaatuinen ja -tasoinen kilpailu hulppeissa maisemissa. Ylläksen viikon jälkeen tarkoituksena olisi sitten käydä taas kilpailemassa radan puolella ja elokuun aikana lähialueilla järjestetään paljon myös kansallisia suunnistuskilpailuja ennen syksyn ”pääkisoja”.

Koulun alkamiseenkaan ei ole enää kuin pari viikkoa, joten viidennen vuoden opinnot pyörähtävät käyntiin hyvinkin pian. Koska keväällä opetus järjestettiin etänä ja viimeisimmästä sairaalassa pidetystä opetuksesta on kulunut noin puoli vuotta, tuntuu normaalin arkirytmin alkaminen tässä kohtaa ihan mukavalta.

Tällaisilla mietteillä kohti syksyä!

Uudenvuodenlupauksia

Posted by Anna Haataja on 7.1.2020
Posted in: Yleinen. Jätä kommentti

Tänä vuonna aion…

1. Mennä enemmän posin kautta

Jotta voisi kehittyä ja saavuttaa asettamiaan tavoitteita asiassa kuin asiassa, on tietynlaisista luonteenpiirteistä varmasti etua. Urheilussa tällaisia piirteitä ovat esimerkiksi määrätietoisuus, periksiantamattomuus ja jossain määrin myös perfektionismi. Olen kuitenkin huomannut, että suhtaudun omiin suorituksiini ja varsinkin epäonnistumisiini kilpailuissa tai treeneissä toisinaan liiankin ankarasti. Hyvin menneestä kilpailusta päällimmäisenä saattaa jäädä mieleen jokin typerä virhe tai vetoharjoituksen päätteeksi ensimmäinen kommentti on voinut olla harmitus siitä, ettei ollut paras päivä, vaikka treeni olisikin sujunut suunnitelmien mukaan.

Tähän haluan saada muutosta. Jatkossa pyrin suhtautumaan asioihin positiivisemmin ja kehumaan itseäni silloinkin, kun epäonnistun. Positiivisempi ajattelu kun ei tarkoita sitä, etteikö itsekriittisyyttä löytyisi silti riittävästi ja tuloksia katsoisi edelleen realistisesti. Epäonnistumisten liiallinen märehtiminen ei kuitenkaan vie eteenpäin, eikä varsinkaan nostata mielialaa ja näissä asioissa haluankin parantaa tapojani.

2. Sanoa useammin ”ei”

Kun treenivuosia kertyy, oman kehon tuntemus kehittyy ja erilaisten tilojen tunnistaminen helpottuu samalla. Nykyisin osaan siis jo aika hyvin tunnistaa mm. alkavan taudin ja kulkupäivän. Edelleen vaikeuksia tuottavat kuitenkin ainakin seuraavat tilanteet, kuin ”liian väsynyt” ja ”kannattaako lähteä?”. Turhan monesti on tullut tehtyä jokin harjoitus tai lähdettyä reissuun leirille tai kisoihin tunnollisuuden ja sinnikkyyden nimissä, vaikka järki olisi neuvonut perääntymään. Epävarmuuden iskiessä olen toisinaan kääntynyt juryn puoleen, mutta viime kädessä ratkaisu on kuitenkin minun. Välillä tahto on niin kova, että kieltäytyminen on vaikeaa. Jos kuitenkin mietin kuluneelta vuodelta tällaisia tilanteita, jolloin olen ollut epävarma, on useammassa tapauksessa kieltäytyminen ollut tai olisi ollut se järkevämpi vaihtoehto.

3. Pitää paikat ehjinä

Työnteon perusedellytys on se, että työkalut ovat kunnossa. Kun tein vuoden päätteeksi yhteenvedon treenimääristä, oli ilahduttavaa huomata, että sarakkeen ”korvaavat” lukema oli pyöreä nolla. Minun kirjanpidossani tähän kategoriaan kuuluvat crosstrainer, vesijuoksu ja uinti, sillä em. harjoitusmuotoja en käytä, kuin telakalle joutuneena. Harjoitusrytmiini kuuluvat kuitenkin säännöllisesti mm. hiihto ja pyöräily sekä juoksuttomat päivät ja näin vaivojen ja vammojen syntyminen on pyritty estämään. Viime vuonna onnistuimme tässä asiassa hyvin ja samaan aion pyrkiä myös jatkossa.

(P.S. Saattaa minut löytää altaasta ilman suurempia vammojakin, mutta ainakin vielä toistaiseksi se symboloi minulle äärimmäistä telakkaa, jolloin mikään jalkojen varassa tehtävä harjoittelu ei tule kysymykseen.)

#Porrelution – kohti tulevaa kautta

Posted by Anna Haataja on 28.11.2019
Posted in: Leiri. Jätä kommentti

Uusi harjoituskausi on käynnissä ja treenaaminen tuntuu hyvältä! Ylimenokauden jälkeen sain paiskia 2-3 viikkoa hommia, ennen kuin kulkupäiviä alkoi ilmaantua harjoituksiin, mutta nyt juoksun helppous on ilahduttavasti alkanut taas löytyä. Tietysti tässä vaiheessa vuotta ei ole tarpeen tuijottaa kilometrivauhteja ja vetojen aikoja liikoja, vaan panostaa rakentamaan kuntoa maltillisesti harjoitusjakso kerrallaan. On kuitenkin ilman muuta mukava huomata, että hyvät treeniviikot alkavat tuoda tulosta.

Viime viikonloppuna järjestettiin tämän kauden ensimmäinen maajoukkueleiri Pajulahdessa uuden päävalmentajamme, Fredric Portinin, johdolla. Koska valtaosa syksyn kilpailuista jäi minulta väliin, oli todella mukava päästä taas pitkästä aikaa näkemään joukkuekavereita ja harjoittelemaan yhdessä. Ilmapiiri uudessa maajoukkueessamme oli hyvin positiivinen ja tsemppaava ja asenne yhteiseen tekemiseen oli kohdallaan. Oli myös mukava tehdä yhdessä aivan puhtaita fysiikkaharjoituksia, sillä suunnistusleireillä kovat yhteistreenit tehdään pääasiassa suunnistaen ja usein kilpailunomaisesti. Tonnit radalla vuorovedolla toisiamme sparraten – se jos mikä on mielestäni tiimiharjoittelua konkreettisimmillaan!

Loppuvuosi kuluukin sitten pitkälti Oulussa ja joulun ajan viettelen Rovaniemellä. Tällä kertaa en ole lähdössä vuoden vaihteessa ulkomaille leireilemään ja pakoon pakkasia, vaan rikkonaisen syksyn jälkeen haluan harjoitella rauhassa kotiolosuhteissa. Viime talvena leireilin selvästi enemmän, kuin aiemmin tavoitteena säännöllinen tatsi suunnistusharjoitteluun, mutta jatkuva matkustaminen tuntui kuitenkin syövän enemmän voimavaroja, kuin mitä paremmat harjoitusolosuhteet toivat plussina. Tulevana talvena olemme tästäkin viisaampia ja liian runsaan leireilyn sijaan satsaan mahdollisimman laadukkaisiin ja terveisiin treeniviikkoihin täällä Suomessa.

Olen kunnossa, mutta en kunnossa

Posted by Anna Haataja on 3.10.2019
Posted in: Kilpailu. Jätä kommentti

Kirjoitustauon jälkeen on aina hankala keksiä, mistä aloittaa. Viimeisimmistä kuulumisista kerroin ennen Jyväskylän sprinttikatsastuksia, joten palaan ajassa sinne.

Kyseinen kilpailu oli kesän jälkeen ensimmäinen tärkeä startti, sillä sen perusteella oli mahdollista tulla valituksi loppukauden kansainvälisiin kilpailuihin – maailman cupiin Sveitsiin ja Kiinaan. Pienestä flunssasta huolimatta pää toimi ja suoriuduin kilpailusta hyvin, etenkin suunnistuksellisesti. Maksimaalinen vauhti ei köhässä arvatenkaan tuntunut kovin helpolta, mutta tästäkin huolimatta meno oli varsin kelvollista. Sijoituin kilpailussa kolmanneksi, mikä tarkoitti myös edustuspaikkoja loppusyksyn mc-kiertueille.

Kilpailun jälkeen tunnelmat olivat hyvät, sillä saavutin tavoitteeni hyvästä suorituksesta ja näin myös mahdollisuudesta päästä kilpailemaan molemmissa tulevissa maailman cupin tapahtumissa. Tänä vuonna kilpailukausi jatkui pitkälle syksyyn ja valtaosa maailman cupin osakilpailuista oli tuossa kohdassa vielä juoksematta, minkä vuoksi olin todella ajatellut, että tästä kaudesta voisi vielä tulla onnistunut, vaikka MM-kilpailut jäivätkin väliin. Ja niinhän asia olikin.

Pian katsastusten jälkeen tilanne kuitenkin kääntyi päälaelleen ja jouduin terveyssyistä jättäytymään pois kaikista syksyn SM-kilpailuista ja keskeyttämään kilpailukauteni Sveitsin maailman cupissa. Tilanne on harmillinen, mutta se on hyväksyttävä. Urheilussa tulee vastaan erilaisia ajanjaksoja ja ikäväkseni tämä kausi koetteli pääkopan lisäksi myös terveyttäni. Ongelmat voidaan kuitenkin ratkaista, eikä tämäkään huonompi jakso ole pysyvää.

Palataan asiaan mukavammissa merkeissä!

Kesän kuulumisia

Posted by Anna Haataja on 16.8.2019
Posted in: Kilpailu. Jätä kommentti

Kesäloma alkaa lähestyä loppuaan ja pian koittaa aika vetäytyä takaisin etelämmäs Lapin mailta. Valtaosa heinäkuusta kului Rovaniemellä tai mökillämme Saariselällä, missä majailimme myös tämän viikon yhdessä suunnistajaystävieni kanssa. Ohjelmassa oli rentoilua, treenausta, retkeilyä ja MM-kilpailujen seuraamista hyvässä seurassa. Tänä kesänä kilpailu- ja ulkomaanreissuja tuli paljon vähemmän, kuin yleensä ja rauhassa oleminen teki minulle varmasti hyvää. Parit poronkuseman päässä järjestetyt juoksukilpailut kävin kuitenkin vetämässä ja niiden myötä oli kiva havaita kunnossa noususuhdannetta. Erityisen tyytyväinen olin Lapinlahden Motonet GP:ssä juoksemaani uuteen 5000 metrin ennätykseen 17.36,72.

Hyvän harjoitusjakson jälkeen oli mukava lähteä koko kesän kieli pitkällä odottamalleni matkalle – Sveitsin rastiviikolle. Viikon ensimmäinen kilpailu juostiin sunnuntaina 4.8. ja kaiken kaikkiaan rastiviikolla järjestettiin 6 kilpailua 7 päivän aikana. Vuoristomaisemat ihastuttivat päivä toisensa jälkeen ja huippukeleissä oli ilo suunnistaa. Gstaadin seudun alppimaastot olivat todella hienoja, mutta fyysisesti erittäin raskaita jyrkkine ylä- ja alamäkineen. Lisäksi useat etapit juostiin yli 2000 metrin korkeudessa. Kisaradat sisälsivät paljon haastavaa rinnesuunnistusta ja jotkin erikoiset rastipisteet aiheuttivat melkoisesti päänvaivaa. Kilpailusuoritukseni jättivätkin paljon parantamisen varaa, mutta koska reissun tarkoitus oli suunnistusviikon lisäksi myös nauttia lomailusta Sveitsissä, suhtauduin startteihin vähän rennommalla otteella, enkä niin keskittyneesti. Sijoituin viikon kokonaistuloksissa neljänneksi ja palkintorahat riittivät hyvin tuliaisostoksiin. Huippureissu kaiken kaikkiaan!

Näyttökuva 2019-8-16 kello 12.00.53
t/sdcard/DCIM/101GOPRO/GOPR1367
t/sdcard/DCIM/101GOPRO/GOPR1367

Syksyn lähestyessä myös kilpailukalenterin merkinnät lisääntyvät. Seuraava suunnistuskilpailu on ohjelmassa kahden viikon päästä – sprinttikatsastus Jyväskylässä ja siitä alkaen kilpailuja on joka viikonlopulle syyskuun loppuun asti. Matkustelua on siis luvassa paljon, mutta rauhallisemman kesän jälkeen se ei haittaa – mukava päästä kilpailemaan!

Etiäppäin

Posted by Anna Haataja on 4.7.2019
Posted in: Kilpailu. Jätä kommentti

Kevään ja alkukesän kisarumba on nyt takanapäin. Maailman cupin avauskiertue Vihdissä meni miten meni; keskimatkalta tuli kehno suoritus, sija 36 tuloslistalla ja muutama cupin pisteenpyörylä. Seuraavan päivän takaa-ajossa suunnistin paremmin ja sain kohennettua sijoitustani neljä pykälää. Sprinttiviestissä en startannut, vaan päätimme valmentajani kanssa jo edeltävällä viikolla, että nyt on parempi säästellä paukkuja – varsinkin, kun kulku on ollut alavireistä. Cupin jälkeen juostiin MM-katsastukset ja harmillisesti kuntoni oli sellainen, etten kyennyt raivaamaan tietäni MM-kisajoukkueeseen. Taistelu paikoista oli kovaa ja jopa huippuvireessä valituksi tuleminen olisi vaatinut onnistumista.

Olin tietysti pettynyt ja harmissani siitä, miten alkukausi on mennyt ja että jouduin hautaamaan haaveet Norjan kisoista – olivathan MM-kilpailut yksi kauden päätavoitteista. Pettymys ei kuitenkaan iskenyt kasvoille siinä vaiheessa, kun valinnat julkaistiin, sillä kevään vaikeuksien myötä tilanteen on joutunut realisoimaan useampaan otteeseen, miettimään mikä on tärkeintä ja valmistautumaan siihen, että kesälle täytyy miettiä muita suunnitelmia.

Vaikeudet ovat kuitenkin alkaneet selättyä ja hommat sujua paremmin. Kun MM-kilpailut jäävät väliin, on kalenterissa reilusti tyhjää tilaa ja henkisestikin tiukan jakson jälkeen saan nyt rauhoittaa tilanteen ja palata perusasioiden äärelle. Seuraavat tärkeämmät kilpailut siintävät vasta syksyn puolella, minkä vuoksi nyt on pari kuukautta aikaa keskittyä hyvään perusharjoitteluun ja aloittaa kunnon rakentaminen uudelleen. Tarkoituksena olisi käydä treeniviikkojen lomassa muutama maantie- ja ratajuoksukilpailu, jotka toimivat hyvinä kovina harjoituksina ja juoksuvauhdin mittareina. Jottei myöskään suunnistuksen kilpailunälkä pääsisi kasvamaan liian isoksi, lähden loppukesästä nauttimaan upeista suunnistusmaastoista Sveitsin rastiviikolle. Kaikesta huolimatta varmasti mukava kesä siis tulossa!

377f5812-9f30-4523-af4f-f1f9341289aa
Näyttökuva 2019-7-4 kello 14.19.26

Suunta on ylöspäin – hopeaa SM-keskimatkalta 29.6.! 

Kansainvälinen kilpailukausi alkaa

Posted by Anna Haataja on 3.6.2019
Posted in: Kilpailu. Jätä kommentti

Suunnistajan kevät on kiireinen. Huhti-toukokuun aikana kisoja on riittänyt ja reissuja piisannut. Kilpailujen välissä pidettiin myös maajoukkueen leiri Norjassa, tulevien MM-kilpailujen isäntämaassa. Osa koitoksista oli näyttökilpailuja maailman cupin avauskiertuetta varten ja valinnat viikonloppuna alkaviin kotikisoihin tehtiin helatorstaina juostujen Prisma-rastien jälkeen. Tulin valituksi kisajoukkueeseen ja odotankin kovasti mahdollisuutta päästä starttaamaan kotiyleisön edessä!

ELO_2514

Sprintin näyttökilpailu. Kuva: Elmeri Elo / ElonKuvaus

Pääsarjassa kilpailukausi on useampana vuonna rakentunut siten, että kauden alussa juostaan kotimaassa katsastuksia ensimmäisiin arvokilpailuihin. Ensimmäiset arvokilpailut puolestaan toimivat mahdollisuutena antaa näyttöjä menestyspotentiaalistaan kansainvälisellä tasolla ja voivatkin olla perusteena tulla valituksi kauden päätapahtumaan – MM-kilpailuihin. Näin ollen näennäisesti vähäpätöisemmät kotimaan kevätkirmaisut ovatkin itse asiassa melko tärkeitä, sillä ne aloittavat MM-kilpailuihin johtavan kaskadin, jossa joko on mukana tai ei. Toki joka kaudella on myös järjestetty varsinaiset MM-katsastuskilpailut, joissa hyvin pärjätessään on voinut lunastaa paikkansa joukkueessa. Kuitenkin hyvät onnistumiset kansainvälisissä kilpailuissa ovat usein menneet valintatilanteessa erinomaistenkin katsastussuoritusten edelle.

Vaikka kauden pääkilpailut olisivatkin siis usean kuukauden päässä, on näyttöjen antaminen täytynyt aloittaa jo hyvissä ajoin keväällä. Tämä on osittain välttämätöntä, sillä jokaista potentiaalista urheilijaa ei tietenkään voida valita kaikkiin arvokilpailuihin. Toisaalta olisi toivottavaa, että urheiljoilla olisi mahdollisuus keskittyä täysin voimin pääkilpailuihinsa, eikä laittaa likoon kaikkia pelimerkkejänsä jo alkukaudesta. Joukkueemme kannalta on kuitenkin positiivista, että taso ja sitä myöten myös kilpailu edustuspaikoista on kovaa.

Olen itse ollut alkukaudesta mukana sekä positiivisessa, että negatiivisessa kierteessä; viime vuonna ja nyt olen päässyt mukaan ensimmäiseen arvokisarupeamaan, 2016 ja 2017 jäin ulkopuolelle. Oman kokemukseni perusteella voisin todeta, että mikäli keväällä ei lähde sujumaan, niin kausi ei ole missään nimessä pilalla. Väylä MM-kilpailuihin kuitenkin rehevöityy ja siitä kulkeakseen tarvitsee sirpin sijaan jotain järeämpää.

Tällä hetkellä on siis käynnissä kisakaskadin seuraava vaihe – valmistautuminen maailman cupiin. Vaikka tulin valituksi Suomen mc-kiertuueelle, on kevät ollut minulle haastavaa aikaa, eivätkä tulokset ole olleet sellaisia, kuin olisin toivonut. Odotankin tulevista kilpailuista hyviä suorituksia, jotka toisivat itseluottamusta ja uskoa omaan tekemiseen ja antaisivat positiviisia merkkejä kunnosta. Juhannuksena juostavissa katsastuksissa voidaan sitten arvioida, millaista työkalua tarvitsen niittohommissa.

Elämää Turus

Posted by Anna Haataja on 2.5.2019
Posted in: Yleinen. Jätä kommentti

Kun saavuin Turkuun pari viikkoa sitten, aurinko paistoi ja ulkona saattoi juosta sortsit jalassa. Nyt sataa vettä ja lämpöasteet voi laskea yhden käden sormin. Takatalvi yrittää siis saapua tännekin, mutta se ei mielialaa juuri madalla – Oulussa sentään tulee räntää!

Kovin kauan en ole täällä ehtinyt vielä asustella, mutta tähän asti olen viihtynyt todella hyvin. Kaupunki itsessään on tullut minulle jo aikaisemmin tutuksi vieraillessani ystävieni luona ja lukuisten kilpailureissujen myötä. Pelipaikat, kuten Kupittaan urheiluhalli, Aurajoen ranta, Paavo Nurmi stadion ja parhaat opiskelijaravintolat olivat näin jo tiedossa. Kaltaisteni muuttolintujen lisäksi Turussa tuntuu myös pesivän jo valmiiksi valtaosa Suomen suunnistajista, sillä ystäviä ja tuttuja tapaa melkein vahingossakin, kun lähtee lenkille Kupittaanpuistoon tai lounaalle yliopistolle. Yksinäistä ei ole siis ollut ja olen tuntenut oloni varsin kotoisaksi.

Kaverit ja mukava ympäristö tekevät jo paljon, jotta elämä uudessa kaupungissa tuntuisi mukavalta. Kuitenkin Turun tarjoamat mahdollisuudet suunnistaa ovat olleet vielä aivan oma kapiittelinsa, jonka vuoksi olen täällä niin hyvin viihtynyt. Treenimaastot ovat lähellä ja minulle pääosin täysin uusia ja kartat ylipäätään ovat huomattavasti monipuolisempia, kuin mitä Oulun seudulla on tarjolla. Täällä olen myös päässyt aivan eri tavalla yhteistreenaamisen makuun paikallisissa aluevalmennustreeneissä, missä harjoitukset ovat olleet laadukkaita ja mukana on ollut paljon suunnistajakavereita. Tiivistetysti voisikin siis todeta, että harjoitustarjontaa on paljon, treenit ovat hyviä, eikä niitä tarvitse tehdä yksin.

Ilmoitin siis jo äidille, etten tulekaan vielä toukokuussa kotiin. Katsotaan kesäkuussa uudestaan.;)

Vuotuinen reissu Monte Gordoon

Posted by Anna Haataja on 5.4.2019
Posted in: Leiri. Jätä kommentti

Maaliskuun lopulla suuntasin jälleen Portugaliin talven viimeiselle lämpimän leirille. Leirikohteena toimi tuttu ja hyväksi havaittu Monte Gordo. Pääpaino oli kestävyysjuoksuharjoittelussa, mutta kävimme myös tekemässä muutaman suunnistustreenin läheisissä maastoissa Espanjan puolella.

Olemme valmentajani kanssa havainneet, että kevättalvi on ollut harjoittelun osalta minulle hieman haastavaa aikaa useampana vuonna. Nuorempana ylimääräistä kuormitusta tuli yo-kirjoituksista – nykyisin lukuisista tenteistä, jotka painottuvat keväälle. Hallikauden kilpailut piikkarit jalassa ja sisäratojen tiukat kaarteet ovat toisinaan poikineet jalkavaivoja, jotka ovat häirinneet harjoittelua. Ensimmäisissä suunnistuskisoissa taidollinen tekeminen on puolestaan ollut epävarmaa talven vähäisten suunnistusharjoitusten vuoksi. Näihin asioihin olemmekin nyt pyrkineet kiinnittämään huomiota, jotta tänä vuonna kevät sujuisi suunnitelmien mukaan ja kehityskäyrä olisi nousujohteinen.

Miten siis olemme nyt toimineet, jotta kevät voitaisiin puksuttaa läpi ilman suurempia vastoinkäymisiä?

Tenttejä ei voi vältellä loputtomiin, mutta niitä voi jakaa pidemmälle ajanjaksolle. Olen keventänyt opintojani tavanomaisesta kuuden vuoden valmistumistahdista ja siltä osin aikaa urheilulle on huomattavasti enemmän. Hallikauden riskit voitaisiin välttää skippaamalla talven ratakisat, mutta sitä en halunnut. Pientä vaivaa olikin jo ilmassa hallikisojen jälkimainingeissa, kun ulkokaarretta juokseva pohjelihas ei tuntunut rentoutuvan. Orastava vaiva saatiin kuitenkin taltutettua tehokkaalla hieronnalla ja lisäksi jalkaystävälliset harjoitusmuodot – hiihto ja pyöräily – ovat pysyneet ohjelmassa läpi talven. Opintojen keventämisen ansioista olen pystynyt leireilemään enemmän kuin aikaisemmin ja näin taitoharjoittelua on tullut säännöllisesti. Keväällä haen parempia harjoitusolosuhteita myös kotimaassa, sillä muutan huhtikuussa kuukaudeksi Turun seudulle. Pääsen näin paremmin kiinni suunnistusharjoitteluun ja lisäksi matkustelun puolesta tilanne helpottuu, kun valtaosa kevään kilpailuista järjestetään etelässä.

Viimeisimmällä leirillä tavoitteena olivat siis ensisijaisesti hyvät kovat harjoitukset, muutamat laadukkaat suunnistustreenit, runsaat kilometrit hyvissä olosuhteissa ja terveet jalat. Ja näihin tavoitteisiin hyvin pitkälti pääsimmekin. Pariin treeniin olisin toivonut hieman parempaa jalkojen vireystilaa, mutta pääosin juoksu kulki hyvin ja olosuhteet olivat priimaa. Todennäköisesti palaan Gordoon taas ensi vuonna.

GPTempDownload.JPG

Camp Portugal #2

Posted by Anna Haataja on 13.3.2019
Posted in: Kilpailu, Leiri. Jätä kommentti

Hallikauden jälkeen oli hetken aikaa vähän kiireisempää opintojen parissa tenttien ja kirurgian harjoitteluviikon vuoksi. Harkkaviikko hankaloittaa aina treenausta hieman, sillä pitkien päivien vuoksi on mahdollista harjoitella vain kerran päivässä ja kokonaiskuormitusta kertyy normaalia enemmän. Kyseisen viikon treeneissä kulku oli kuitenkin lupaavaa ja lähdin talven toiselle Portugalin leirille hyvällä vireellä.

Näyttökuva 2019-3-11 kello 14.19.16

Viivani sunnuntain kilpailussa.

Harmillisesti leiri ei mennyt ollenkaan suunnitelmien mukaan. Matkustuspäivän päätteeksi  alkoi kurkkuun hiipiä pieni karheus. Olo oli hieman tukkoinen myös seuraavana aamuna, mutta arvioin vointini vielä suhteellisen terveeksi. Suunnitelmana oli osallistua kahteen kilpailuun seuraavina päivinä ja sunnuntain kevyessä suunnistustreenissä vireystila tuntuikin lievistä flunssaoireista huolimatta hyvältä. Olin illalla vielä toiveikas ja uskoin, että kyllä vointini tästä sinkin ja vitamiinien voimin paranee aamuksi. Niin ei kuitenkaan käynyt. Aamulenkillä olo oli voipunut ja flunssainen ja jouduin jättämään kilpailut väliin. Kisojen skippaus oli arvatenkin vasta alkusoittoa flunssan seuraamuksille ja seuraava viikko kului pitkälti mykkyrällä sohvan nurkassa lepäillen ja taudista toipuen.

Loppuviikosta vointi alkoi onneksi kohentua ja myönsin itselleni terveen paperit lauantain treenin päätteeksi. Myös jälkimmäisenä viikonloppuna oli hyvät kisat tarjolla ja pystyin osallistumaan sunnuntain WRE-kilpailuun. Sairastelun vuoksi en odottanut itseltäni kovinkaan paljon fyysisen vireen puolesta, joten keskityin luomaan itselleni mahdollisimman hyvän taktiikan taidolliseen tekemiseen. Suoritus oli kohtuullisen hyvä; ei virheetön, mutta onnistuin suunnistamaan taktiikkani mukaisesti. Myös vauhtini oli ihan kelvollista, vaikkakin kone alkoi loppulenkillä piiputtaa merkkinä siitä, ettei vähään aikaan ole tullut nostatettua kierroksia. Tuloksena oli neljäs sija kovatasoisessa kilpailussa, mikä tietysti vähän kohensi mielialaa haastavan viikon jälkeen. Oli myös mukava päästä pitkästä aikaa kilpailemaan oman lajin parissa!

Artikkelien selaus

← Older Entries
  • YHTEISTYÖSSÄ

    Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

  • Viimeisimmät artikkelit

    • Missä mennään, mitä mielessä?
    • Uudenvuodenlupauksia
    • #Porrelution – kohti tulevaa kautta
    • Olen kunnossa, mutta en kunnossa
    • Kesän kuulumisia
  • Instagram

  • Arkistot

  • Meta

    • Rekisteröidy
    • Kirjaudu sisään
    • Sisältösyöte
    • Kommenttisyöte
    • WordPress.com
Pidä blogia WordPress.comissa.
ANNA HAATAJA
Pidä blogia WordPress.comissa.
Peruuta
Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here: Cookie Policy