Tervehdys taas hiljaisuuden jälkeen! Viimeisimmästä kirjoituksesta on vierähtänyt aikaa, mutta voisin taas vähän kertoa, mitä minulle kuuluu ja on kuulunut viimeisten kuukausien aikana.
Kevättalvella, kun koronaviruspandemia eskaloitui maailmalla ja rajoitustoimet otettin käyttöön, näkyivät niiden vaikutukset väistämättä myös urheilussa. Alkava kilpailukausi, leiritoiminta ja yhteisharjoitukset laitettiin jäihin ja kalenterissa alkoi olla tyhjää viikoiksi eteenpäin. Omalta osaltani talven harjoittelu ei ollut sujunut toivotulla tavalla, minkä vuoksi kilpailukauden viivästyminen ei oikeastaan surettanut, vaan koin saavani lisää aikaa kuntoutumiselle. Kuitenkin kun kilpailut ja muut tapahtumat joko peruuntuivat tai siirtyivät kuukausien – jopa vuosien – päähän, jäivät myös haaveet lähitulevaisuuden arvokilpailuista ja varovaiset suunnitelmat kesäksi ja syksyksi hävisivät kokonaan.
Useimmiten olen sivustollani kirjoittanut kisa- ja leirikuulumisista, harjoittelusta sekä tavoitteista ja suunnitelmista kohti tulevaa. Yhtäkkiä minulla ei ollutkaan mitään kirjoitettavaa näistä asioista. Sen lisäksi, ettei urheilun saralla ole tapahtunut viimeisten kuukausien aikana mitään erityistä, on kirjoitustaukooni ollut syynä myös talveen ja kevääseen jatkuneet haasteet terveyden kanssa. En halua vaikeuksistani sen enempää julkisesti kertoa – ainakaan tässä kohtaa – mutta on ilman muuta selvää, että vaikeampien aikojen vuoksi myös kirjoittelut ovat jääneet vähemmälle.
En tarkoita, että blogia tulisi päivittää vain onnistumisten ja noususuhdanteen aikaan – sitähän urheilijan arki ja elämä ylipäätään ei ole, vaan myös takaiskut ja pettymykset kuuluvat asiaan. Välillä päivityksissäni olenkin kertonut epäonnistumisista, loukkaantumisista tai muuten huonommista jaksoista niiden hyvien kuulumisten lisäksi. Nyt haluaisin kuitenkin paneutua enemmän tuleviin suunnitelmiin ja tapahtumiin, sillä urheilussa hieman hiljaisemman jakson jälkeen monenlaista mukavaa ohjelmaa on taas luvassa ja syksyn kilpailukuviot alkavat pikkuhiljaa omalta osaltanikin hahmottua.
Suunnistuksessa ei tänä vuonna järjestetty arvokilpailuja, joten syksyllä juostavat SM-kilpailut muuttuivat monelle kauden päätapahtumiksi MM-kisojen ja maailmancupin sijaan. Suunnistusten lisäksi myös useampi yleisurheilukauden pääkilpailu siirtyi keväältä syksyyn. Mikäli aikataulut sallivat, haluaisinkin päästä starttaamaan myös kestomatkojen SM-kilpailuissa päälajini kilpailujen lisäksi. Muutamissa kansallisissa ratakisoissa olen jo käynyt otattamassa ja on ollut mukava päästä taas kilpailemisen makuun! Ennätystehtailusta on vielä turha haaveilla, mutta onneksi tänä vuonna kilpailukausi jatkuu yleisurheilunkin puolella pitkälle syksyyn, joten tilaisuuksia tulosparannuksiin riittää aina syys-lokakuulle asti.
Numeroiden ja tarkkojen faktojen naisena olen siis käynyt testaamassa kuntoani radalla, mutta kauden ensimmäinen suunnistuskilpailu on vielä juoksematta. Senkin aika koittaa pian, sillä lähdemme ensi viikoksi kaveriporukalla Ylläkselle Lapin rastiviikolle, missä tarjolla on useampi korkealaatuinen ja -tasoinen kilpailu hulppeissa maisemissa. Ylläksen viikon jälkeen tarkoituksena olisi sitten käydä taas kilpailemassa radan puolella ja elokuun aikana lähialueilla järjestetään paljon myös kansallisia suunnistuskilpailuja ennen syksyn ”pääkisoja”.
Koulun alkamiseenkaan ei ole enää kuin pari viikkoa, joten viidennen vuoden opinnot pyörähtävät käyntiin hyvinkin pian. Koska keväällä opetus järjestettiin etänä ja viimeisimmästä sairaalassa pidetystä opetuksesta on kulunut noin puoli vuotta, tuntuu normaalin arkirytmin alkaminen tässä kohtaa ihan mukavalta.
Tällaisilla mietteillä kohti syksyä!
